Enkelihierarkian juuret ovat sekä Raamatussa että oman aikansa maailmankuvassa. Raamattu ei kuitenkaan tarkkaan kerro minkälainen järjestys enkeleiden kesken vallitsee, mutta käyttää tuonpuoleisen maailman luoduista olennoista erilaisia luokittelevia ilmaisuja. Niiden ja muutoinkin hierarkkisen maailmankuvan pohjalta kirkkoisät ja muut teologit yrittivät rakentaa erilaisia enkelihierarkioita. Yleensä enkelit jaettiin yhdeksään, joskus seitsemään tai jopa 12 ryhmään.
Enkeliarvojärjestys
Enkeleiden valtakunta jaetaan yleensä alempiin ja ylempiin ryhmiin esim. Raamatun pohjalta. Tunnetuin on 9-osainen enkeliarvojärjestys, joka jakautuu kolmeen hierarkiaan, joissa jokaisessa on kolme kuoroa, piiriä tai porrasta. On olemassa myös seitsemään tai jopa kahteentoista ryhmään – hierarkiaan – jaettuja enkelimaailmoja. Tunnetuimman 9-osaisen enkelihierarkian esitti alun perin 500-luvulla Dionysios Areiopagita. Hän sai käsityksilleen ikään kuin kirkollisen ja opillisen siunauksen Tuomas Akvinolaiselta 1200-luvulla.
| 1. hierarkia/sfääri | 2. hierarkia/sfääri | 3. hierarkia/sfääri |
| Taivaalliset neuvonantajat | Taivaalliset Käskynhaltijat | Taivaalliset Lähettiläät |
| 1. Serafit | 4. Herruudet | 7. Ruhtinaat |
| 2. Kerubit | 5. Hyveet eli vallat | 8. Arkkienkelit |
| 3. Truunit eli valtaistuimet | 6. Voimat | 9. Enkelit |
Serafit
9-portaisen enkelihierarkian ylin ryhmä: 1.hierarkian (sfäärin) 1. kuoro.
Kuusisiipinen enkeli, Serafi, tarkoittaa palavaa liekkiä, tulta tai sytyttäjää. Serafit ovat enkeliryhmistä lähinnä Luojaa, ja niiden tehtävä on ylistää Jumalaa. Niiden palava rakkaus myös poistaa kaiken sen, mikä estää ihmisiä kohtaamasta Jumalaa.
Erään tulkinnan mukaan serafit peittivät siivillään kasvonsa Jumalan kirkkaudesta häikäistyneinä, jalkansa kunnioittaakseen Jumalaa, ja lensivät voidakseen nopeammin suorittaa Jumalalta saatuja tehtäviä.
Serafeja on pidetty rakkauden, valon ja tulen enkeleinä. Kirkkotaiteessa niiden väri on usein punainen. Jumalan valtaistuinta kiertävien ja sen ympärillä laulavien serafien on näin tekemällä ajateltu toistavan luomisen laulua, tanssivan ja ylistävän Jumalaa ikään kuin luomisen kaikuna. Serafit mainitaan usein kerubien kanssa kansanhurskauden ja virsikirjan taivastoiveissa ja -kuvauksissa.
Kerubit
9-portaisen enkelihierarkian toiseksi ylin ryhmä: 1.hierarkian (sfäärin) 2. kuoro
Cherubim on yhtä kuin ”Jumalan tuntemuksen täyteys”, jumaluuden läsnäolon vertauskuva. Käsite on assyrialaista alkuperää; siellä karibu merkitsee: ”se joka rukoilee” tai ”se joka tuo tiedon” tai ”olla lähellä”. Assyrialaisessa taiteessa enkelit esitetään siivekkäiksi olennoiksi, joilla on joko ihmisen tai leijonan kasvot ja kotkan tai härän tai sfinksin ruumis. Alkujaan he olivat lähempänä palatsin portinvartijoita kuin enkeleitä. Kirkkotaiteessa nelisiipisinä esitetyt kerubit ovat Raamatussa kuvattu ennen kaikkea pyhien paikkojen vartijana ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon vertauskuvana.
Ajan mittaan kerubit muuttuivat roomalaisen kansanperinteen vaikutuksesta pienokaisiksi – putti, putto (ital. pieni poika), jonka esi-kuva on italialaisen taiteilija Rafaelin Vatikaanin Sikstiiniläiskappeliin maalaamassa Sikstiiniläismadonna-freskossa, jonka koristeellisesta yksityiskohdasta Rafaelin enkelit on poimittu. Kerubit ovat (eng. cherubs) lapsenomaisia hahmoja, jotka tapaa yleensä leijailemasta lemmenjumala Cupidon lailla.
Kerubi on myös hyvä esimerkki enkelihahmojen kulttuurisesta kehityksestä eli tässä tapauksessa babylonialaisesta vaikutuksesta juutalaisten enkeliuskoon. Sanan alkuperä on nimittäin johdettavissa Mesopotamiaan ja akkadin kielen sanaan karibu tai karibtu, joka tarkoittaa esirukoilijapappia tai ihmisen ja eläimen hahmosta koostuvaa sekaolentoa. Usein näillä olennoilla oli leijonan tai härän ruumis, ihmisen pää ja selässään siivet. Tällaisia olentoja kuvattiin muinaisitämaisessa perinteessä pyhien paikkojen, etenkin temppeleiden vartijoina.